Näyttelyn pystytys alkoi aamuvarhaisella, mutta kaiken sen säheltämisen, tutustumisen, kehysten ruuvaamisen, eteen ilmestyneiden yllättävien ongelmien ja lukemattoman paperihaavan jälkeen huomasin, että aika oli hurahtanut aivan liian nopeasti. Kello lähestyi kuutta vauhdikkaammin kuin minä irrotin ja ruuvasin kehysten ruuveja, mutta kuuden ja puolen tunnin ahertamisen jälkeen pääsin hetkeksi istahtamaan.
Kaikki stressi ja huolehtiminen unohtui hetkeksi, kun minua ympäröi kuvan muotoiset palaset, joista jokainen oli itselleni merkityksellinen, kauniisti kehystettyinä.

Näyttelyn pystytyksen jälkeen jälkeen asensimme ständin ulos, ja aloin tajuta mistä tässä kaikessa oli kyse. Olo oli omituisen haikea, kun ihmisiä alkoi hiljalleen valua sisään, ja taustamusiikkilevy alkoi soida. Joannan ja minun maalaukset näyttivät sermeissä upealta kokonaisuudelta, ja kummankin työt täydensivät toisiaan. Näyttelyn avajaispuheen pitäjä, Ulla Laurio-Mäkinen kuvasi meitä "voimalintuina", ja itse onnistuin improvisoiden kiteyttämään töideni sisällön omaan puheenvuorooni juuri siten kuin toivoinkin.

Kokonaisuudessaan taidenäyttely sai ehkä uuden oven avautumaan meille kummallekin taiteilijanalulle, ja toivon että se on vieraillekin edes puoliksi yhtä tunnerikas kokemus kuin itselleni. Käykää ihmeessä katsomassa teoksia paikan päällä Nuorten toimintakeskus Hapessa ennen 19. syyskuuta 2010. Näyttely on avoinna maanantaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin klo 17:30 - 20:45, ja sisäänpääsy on täysin maksutonta!Kiitos vielä Hapen henkilökunnalle ja Joannalle tästä mahtavasta, ainutlaatuisesta tilaisuudesta, sekä jokaiselle avajaisvieraalle paikallaolosta, kommenteista ja vieraskirjamerkinnöistä. ♥
1 Uusi kommentti...
VastaaPoistaSait mun blogissa palkinnon.